Useimpia tehokkaita työkaluja käytetään tuskin lainkaan. Ihmiset opettelevat sen yhden työnkulun, jonka takia tulivat, ja loput yhdeksänkymmentä prosenttia siitä, mistä he maksavat, jää löytämättä. Ei siksi, ettei se olisi hyödyllistä, vaan siksi, ettei kukaan koskaan osoita sitä. Niin laajalla alustalla kuin Nanopixo on helppo tehdä videoita kuukausia koskematta puoleen siitä, mikä oikeasti auttaisi sinua.
Merkit korjaavat sen huomaamatta. Kun käytät Nanopixoa, ansaitset niitä tekemisistäsi: ensimmäinen kohteesi, ensimmäinen videosi toisella kielellä, ensimmäisen julkaisun ajastaminen, karusellin rakentaminen, viraaliksi meneminen, tiimin kutsuminen. Yhteensä kaksikymmentäkaksi, ja jokainen merkitsee kyvykkyyttä, joka kannattaa ottaa osaksi rutiinia.
Kyse ei ole pelillistämisestä pelillistämisen vuoksi. Merkkiseinä on oikeastaan arvon kartta: ansaitsemasi merkit näyttävät, minkä jo hallitset, ja harmaat merkit ovat selkeä, konkreettinen lista ominaisuuksista, joita et ole vielä kokeillut, eli näkyvyydestä, jonka jätät käyttämättä. Se muuttaa ajatuksen ”en tiennyt, että se osaa tuon” joksikin, minkä oikeasti näet.
Näet siis yhdellä silmäyksellä, käytätkö Nanopixoa murto-osalla sen potentiaalista vai lähes täysillä. Työkalusta, josta maksat joka kuukausi, se kannattaa tietää, ja seuraavan merkin sytyttäminen tarkoittaa yleensä samaa kuin saisit enemmän arvoa siitä, mitä sinulla jo on.